Etätyö, lähityö, mikätyö?

Mikä on suhteemme työn tekemisen paikkaan nyt ja tulevaisuudessa?

Palataanpa ajassa taaksepäin vuoteen 1896, jolloin Henry Ford Motor Company julkaisi konttorin säännöt. Niissä sanotaan muun muassa näin:

1. Wirkailijan on joka aamu lakaistawa lattiat, pyyhittäwä pölyt huonekaluista ja lampuista.
2. Joka päiwä täytetään öljylamput, puhdistetaan uunit ja ristikot. Ikkunat pestään kerran wiikossa.
3. Jokainen wirkailija tuo päiwittäin sisälle sangollisen wettä ja kopallisen hiiliä.

Ja niin edelleen. Viesti on selvä: työntekijät ovat vastuussa yhteisen työpaikkansa ylläpidosta. Maksaa siitä ei sentään tarvitse, vaikka toki päivittäinen hiilikoppa on ollut jonkinlainen kuluerä työntekijälle.

Entä nyt, vuonna 2021? Yritykset miettivät ankarasti, millaisista neliömääristä kannattaa maksaa – etenkin jos työntekijä on valmis tekemään työt omalla työpisteellään, omilla sähköillä ja lämmityskuluilla. Tuoreen kyselyn mukaan etätyöinto on laskenut selvästi viimeisen puolen vuoden aikana. Taustalla voi olla väsymys pandemiaan ja liikkumisen rajoituksiin, sekä kaipuu nähdä työkavereita aivan oikeasti, kasvotusten. Toki etätyömahdollisuutta arvostetaan edelleen, mutta into laskee.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kommentoi kyselyn tuloksia näin: ”Muutos on selkeä. Etätyöinto hiipuu, vaikka sitä on edelleen paljon. Olemme menossa myös tältä osin kohti normaalia.” Mutta mikä on se normaali? Vuonna 1896 se oli jotain muuta kuin sata vuotta myöhemmin, ja 2019 normaali tarkoitti jotain muuta kuin 2021. Pentikäinen arvioi näin: ”Myönteiset kokemukset rohkaisevat jatkamaan monipaikkatyötä. Hyvää on myös se, että ongelmia työ- ja vapaa-ajan erottamisessa nähdään vähemmän. Vaikuttaa, että monipaikkatyön tekemistä ja hallintaa on opittu.”

Arvion lopussa on kaikkein tärkein lause: monipaikkatyön hallintaa on opittu. Näin varmasti on, mutta edelleen riittää myös opittavaa. Uusi normaali tarkoittaa sitä, että organisaatiot, niiden käyttämät ohjaustyökalut ja myös esimiesten taidot ovat sillä tasolla, että paikasta puhuminen ja etuliitteillä kikkailu jäävät vähitellen historiaan. Työ on työtä, riippumatta siitä missä se tehdään.