Urakkalaskentaan tarvitaan osaamispohjaisia työnimikkeitä

Sähkömaailma nosti tuoreessa artikkelissaan esille asian, joka on puhuttanut pitkään koko toimialaa, ja josta on kirjoitettu myös näillä sivuilla aiemminkin.

Nykyisin sekä sähkö- että LVI-alan pakettirekistereissä asennuksiin käytettävät työmäärät perustuvat näiden toimialojen työehtosopimuksiin, mikä tuntuu vähintään vanhakantaiselta toimintamallilta. Vaikka työehtosopimuksissa on paljon hyvää, on asennusten työmäärien sopiminen liittotasolla jäykkää ja tehotonta, pahimmillaan se estää koko toimialan kehityksen.

”Jos asennusaika määritellään työehtosopimuksessa ja myös urakkalaskenta perustuu siihen, niin miksi kenelläkään olisi koskaan tarvetta kehittää työtapojaan tehokkaammiksi”, kysyy Mercus Softwaren toimitusjohtaja Valeri Tiik, jota haastateltiin Sähkömaailman artikkelia varten. ”Minä väitän, että työehtosopimuksiin perustuvat asennusajat estävät työn ääressä tapahtuvan innovoinnin, joka olisi kuitenkin kaikkein tehokkain tapa luoda uutta”, Tiik sanoo.

Ongelmaa voitaisiin lähteä purkamaan yksinkertaisella keinolla: tuomalla pakettirekisteriin osaamispohjaiset työnimikkeet. ”Tämä tarkoittaisi, että jokaiseen pakettiin kytkettäisiin kiinni osaamistaso tai pätevyys, jota työn suorittaminen edellyttää. Pakettirekisterin ja määrälaskennan tulosten avulla tehtävä tarjouslaskenta tehostuisi, ja laskennan tulokset voitaisiin siirtää suoraan nykyaikaiseen projektinhallintajärjestelmään positioineen ja pätevyysvaatimuksineen”, Valeri Tiik sanoo. ”Tämä ei poista koko ongelmaa, mutta olisi hyvä alku.”

Rakennus- ja talotekniikka-alan työn laatu on ollut jälleen otsikoissa, ja aiheesta. Työmailta löytyy edelleen liian paljon vaihtelevia käytäntöjä ja toimintamalleja. Osaamispohjainen pakettirekisteri olisi yksi askel siihen suuntaan, että asennustyöt ja pätevyys seuraisivat toisiaan käsi kädessä, läpinäkyvyys paranisi ja koko toimiala ottaisi ison askeleen korkeamman laadun suuntaan.