Ajattelutapa ja tarkka laskenta voivat muuttaa kaiken

Nykyään on tapana, että meillä pitäisi olla huono omatunto monenlaisista asioista. Juuri tällä hetkellä polttavin huonon omantunnon aiheuttaja on suhtautuminen kulkutauteihin: käyttääkö maskia vai ei, kannattaako rokottamista vai ei. Muita kestoaiheita ovat suhtautuminen kierrätykseen, lihansyöntiin tai hiilidioksidipäästöihin. Tai oikeastaan juuri hiili on se polttavin ilmastokysymys, koska asioita on helppo yksinkertaistaa.

Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2019 ohjeet rakentamisen vähähiilisyyden arviointiin. Ohjeet ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaiset, eikä kovin moni konsultti tässä maassa tunnustaudu vielä hiililaskennan asiantuntijaksi. Ympäristöministeriö nimittäin opastaa laskemaan hiilen liikkeitä kahdesta suunnasta: paljonko rakentaminen vapauttaa hiiltä ilmakehään, ja paljonko se sitoo sitä.

Otetaanpa askel taaksepäin. Vielä vuosikymmen sitten oltiin erityisen huolissaan fossiilisista polttoaineista. Nyttemmin on ymmärretty, että kaikki ylimääräinen hiilidioksidi ilmakehässä lisää maapallon lämpenemistä, riippumatta siitä onko se peräisin V8-moottorista vai kuskin keuhkoista. Kyse onkin siitä, miten tehokkaasti hiilidioksidi kiertää ilmasta takaisin ja sitoutuu johonkin ei-kaasumaiseen olomuotoon. Fossiilien kehittyminen kestää vuosimiljoonia, mutta esimerkiksi puuhun hiiltä sitoutuu sitä mukaa kun puu kasvaa, ja sehän tekee sitä jatkuvasti. Syntyi käsite hiilinielu. Puun istuttaminen on ekoteko.

Nyt takaisin Ympäristöministeriön ohjeeseen. Siinä on esitelty kaksi tärkeää käsitettä: jo tutuksi tullut, syyllistävä hiilijalanjälki sekä uudempi, positiivinen hiilikädenjälki. Termi kuvastaa kaikkea hyvää, mitä taitava ihminen voi ympäristönsä hyväksi tehdä sen sijaan, että talloo ympäriinsä kuin kasakka-armeija.

Hiilikädenjäljen laskennassa huomioidaan esimerkiksi rakennusmateriaalin kierrätyksen kautta vältetyt hiilipäästöt, rakennuksessa tuotettu ylimääräinen uusiutuva energia sekä tärkeimpänä rakennusmateriaaleihin varastoitunut eloperäinen hiili. Näin laskemalla on saatu yllättäviä tuloksia: nykyisiä energiatehokkaita rakennusmenetelmiä ja esimerkiksi puurakenteita käyttämällä on voitu osoittaa, että jo 50 vuoden tarkastelujaksolla kestävästi toteutettu rakennus sitoo hiiltä enemmän kuin vapauttaa sitä! Tämä tarkoittaisi sitä, että talonrakentaja ei enää olekaan syyllinen ilmasto-ongelmiin, vaan hän on osa ratkaisua. Uuden kiinteistön rakentaminen ja ylläpito voivat olla ekoteko, kun kiinteistö itsessään toimii hiilivarastona. Näin mittavassa ajattelutavan muutoksessa on vielä pureksimista, mutta elementit ovat jo olemassa.

Entä kuinka tämä liittyy Mercus Softwareen? Sillä tavalla, että myös Mercus haluaa olla mukana edistämässä rakennusalan kestävää kehitystä, koska se on meidän kaikkien etu. Huolellinen suunnittelu ja tarkka, kaikki parametrit huomioon ottava laskenta tuottavat aina parhaan lopputuloksen, joka kantaa vuosikymmeniä eteenpäin.