Kuinka pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta pidetään hengissä?

Valtiovarainministeriön tuoreen raportin mukaan Suomella on edessään kova rypistys, jos haluamme pitää kiinni pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimivasta mallista. Muut Pohjoismaat, jopa ilman öljyä sinnivät Ruotsi ja Tanska, näyttävät pitkän aikavälin ennusteessa pärjäävän paremmin kuin Suomi, joka ei VVM:n mukaan koskaan toipunut kunnolla vuoden 2008 finanssikriisistä ja siitä seuranneesta rakennussektorin syöksystä.

Onko tosiaan näin? Emmekö näe joka puolella ympärillämme merkkejä siitä, miten hyvin meillä menee? Itse asiassa emme, arvioi VVM. Ministeriön mukaan Suomella on jatkuvia ongelmia työnteon määrässä ja tuottavuudessa, erityisesti kun niitä verrataan muiden Pohjoismaiden lukuihin. Ja tulevaisuudessa ongelmat vain pahenevat, ellemme tee jotain.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos työn tuottavuutta on parannettava, niin kuinka se tapahtuu? VVM:n mukaan tuottavuuskehityksen perusta on kunnossa, sillä esimerkiksi yritysten tuotekehityspanostukset ovat yleisesti tarkasteltuna riittävällä tasolla. Mutta suunnataanko panostuksia oikeisiin asioihin, on kokonaan eri asia, ja siihen VVM ei ota kantaa.

Ruohonjuuritasolla keinot työn tuottavuuden kasvattamiseen ovat varsin yksinkertaiset, ja mekin olemme Mercuksen sivuilla kirjoittaneet aiheesta jo aiemmin. Tuottavuutta voidaan nostaa yksinkertaisesti siten, että työntekijöille annetaan enemmän vapautta ja mahdollisuuksia kehittää työmenetelmiä mahdollisimman tehokkaiksi. Jos työehtosopimus määrittelee, kuinka kauan kylpyhuoneen kalusteiden asennus kestää, on selvää, ettei kehitystä tapahdu.

Ja tästä päästäänkin takaisin VVM:n raporttiin, jossa todetaan varsin yksikäsitteisesti, että työehtojen paikallista sopimista on lisättävä. Tämä on tietenkin paljon laajempi kysymys kuin yksittäisen kalusteasennuksen kesto, mutta kaikki liittyy yhteen ja samaan asiaan: kuinka tehokkaasti kotimaiset työmarkkinat voisivat toimia.

Sillä lopulta yhtälössä on kaksi muuttujaa: työvoiman tarjonta ja työn kysyntä. Ja se, kuinka joustavasti nämä saadaan kohtaamaan, ratkaisee työmarkkinoiden toimivuuden. Ja siinä samalla hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden.